Kaikkien näiden päivien keskellä

ovat nämä päivät

jolloin rakastan sinua

ja näiden päivien välissä

on myöskin rakkautta

enemmän keskenkasvuista ja heikkoa

riitaisaa

Nyt on niitettävää viljaa

ja kuu on kylmä ja valoisa

Meidän elämää

viimeiset aamut

kerran vielä kahvia tässä sohvalla

ilman sukkia puulattialla

muistoja ei voi pidätellä

meidän rakas kotimme

jossa elämä oli niin väkevää

riidat ja sopimiset samassa aamupuurossa

kaikki oli hyvää

kaikki, kun sitä nyt katsoo

Aamuyöllä

minulla ehkä kulunutta viiniä kielelläni

aurinko nousi hitaasti, ehkä heijastui jostakin

suoraan silmiisi

sytytti sielusi

minä vedin henkeä ensimmäistä kertaa

tiesin

seuraavana aamuna ajattelin äitiäni

joka kertoi nähneensä isän kaivossa juhannustaikojen jälkeen

mietin

tämä asia on yhtä vaikea selittää omalle tyttärelleni

Aina olen jotain vailla

se on elämä, joka pyytää

ja vastauksena ottaa  enemmän pois

luovun, luovuin kaikesta

ihan vain ollakseni

kunnes maljani alkoi täyttyä

ja elämä versoa jokaisessa solussani

sellaista vauhtia

että ainoastaan ilon avulla pysyin perässä

kunnes tuli aivan hiljaista ja

olin valmis luovuttamaan näyttämön sinulle

ihminen

Katson sinua pitkään

vaivaannutko

siksi minä vain

tarjolla olisi rakkautta

jos oikein syvälle kaivaisin

varmaan sinustakin löytyy joku kolo

mihin rakkauteni sopisi

minulla sitä on

sillä elämä on ollut niin karhea

että minusta ei ole jäljelle muuta jäänyt

kuin pehmeät puolet